Yrittäjän päivän yllätysetu!

Yrittäjän päivän yllätysetuna -20% alennus Nunnun tuotteista shop.ateljeekatu.fi nettipuodissa. Hyvää Yrittäjän päivää kaikille yrittäjille!

Kotona työskentelemisen iloja.

Yrittäjyyden ja kotona työskentelemisen hyviä puolia on työajattomuus, tai se että aikataulut voi päättää itse. Aamulla voi esimerkiksi paistaa sämpylöitä. Suosittelen kokeilemaan leivän kylmäkohotusta yön yli jääkaapissa. Taikinaan voi myös laittaa kaikkea jännää, kuten nokkosta ja siemeniä. Kaikkea mitä nyt sattuu kaapista löytämään.

Aloitin työskentelemällä kotona, koska siitä ei tullut aloitusvaiheeseen suuria kuluja. Sittemmin olen huomannut sen sopivan minulle ihan hyvin. Pitää vain pystyä johtamaan itseään sen verran, että tulee oikeasti myös tehtyä niitä työasioita. Tietynlainen tunnollisuus ja ahdistuneisuus tekemättömistä asioista saattavat olla myös hyviä piirteitä. Osuuskunnan henkilöjäsenenä kotona olevan työhuoneen saa vähennettyä henkilökohtaisessa verotuksessaan, mikä on aina plussaa.

Jotta minusta ei tulisi pelkästään kotona kaiken aikansa viettävää mökkihöperöä, käyn myös tekemässä myymälävuoroja Ateljeekatu osuuskuntamme myymälässä Kehräsaaressa. Osuuskunnan tiloissa pystyy myöskin tekemään mukavasti isompia painokangastöitä. Kausittain työ on hyvin liikkuvaista, joten näin tammikuussa on ihan mukava olla välillä kotityöhuoneellakin suunnittelemassa uusia tuotteita, sämpylöitä mutustaen.

Taas yksi vuosi lisää.

Viime vuoden tammikuussa tein jotan tavallisesta poikkeavaa, ja tein kuukauden sijaisuuden kansalaisopistossa pohjanmaalla. Kun kysyttiin, niin ajattelin että miksipä ei. Lasten ja nuorten käsityökoulun ja aikuisten kudontapiirin vetäminen oli mukavaa vaihtelua. Kyseinen paikka on myös ollut suuri vaikutin sille, miksi alalle olen lähtenyt. Samalla kuitenkin oli hoidettava tammikuun Nunnun työt, mutta vähän pienemmällä vaihteella. Tammikuu sisältää myös työhuoneen kaaoksen taltuttamista.

Keittiöpyyhkeet.

Helmi- ja maaliskuussa neuvoteltiin uusista jälleenmyyjistä, ja lähetettiin useampi paketti Nunnun-tuotteita matkaan. Piti myös aloittaa suunnittelu kuluvan vuoden messu- ja myyntitapahtumista. Puhumattakaan uusien tuotteiden suunnittelusta. Protoja, värikokeiluja, materiaalin metsästystä ja hankintoja. Kokeiluja ja lopulta onnistumisia.

Huhtikuussa viriteltiin alkuun Ateljeekatu osuuskunnan yhteistä nettikauppaa. Osallistuin Designtoriin Pakkahuoneella, jossa Nunnun tuubihuivit ja keittiöpyyhkeet pääsivät ensimmäistä kertaa messumyyntiin. Tampereen Taidesuunnistukseen osallistuttiin osuuskunnan voimin.

Toukokuu kului jälleenmyyjien täydennyksien, asiakastöiden ja alihankinnan parissa.

Atomin tohveleita valmistumassa.

Aloitin kesäkuussa yhteisen projektin Mainostoimisto Atomin kanssa. Projekti oli haastava, mutta muistelen sitä lämmöllä. Nunnun tuotteet olivat kesän ajan mukana Suttisen Tilan vinttipuodissa. Yhteistyö lähiruuan ja käsityön välillä toimii mielestäni hienosti. Metsä-laukku ja tohveleita kuvattiin kesäkuun ET-lehteen.

Heinäkuussa Atomin tuotteet valmistuivat. Tein pitkää päivää, sillä osallistuin myös Särkyneen sillan markkinoille Ilmajoella. Pitkiin päiviin vaikuttivat myös takkuavat ompelukoneet, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.

Aamulehti.

Tapahtumien yönä elokuussa olin mukana Verkarannan Käsityöläisten torilla. Elokuussa oli myös Design On Tampereen järjestämä Designtori. Tällä kertaa uudessa paikassa Sorin aukiolla. Nunnun Metsä-kuosiset leukakukkarot pääsivät näkyville Aamulehdessä.

Syyskuussa alkoi tuotevaraston kasvatus loppuvuotta varten. Aloitin myös joogan, jolla käsityöläisyyden mukana tulleet selkä ja niska jumit hieman helpottivat. Sain uuden tuttavan japanista, jonka kanssa virittelen yhteistyötä. Allekirjoitin myös oppisopimuspaperit. Oppisopimuskoulutuksen aikana kehitän omaa yritystäni omassa yrityksessäni. 

Seinäjoelta.

Seinäjoen Käsityömessut olivat heti lokakuun alussa. Ne ovat tapahtuma mitä odotan. Tälläkin kertaa vieressäni oli sama taidekeramiikan tekijä, jonka kanssa aika kuluu mukavasti pitkinä messupäivinä. Kun messuja kiertää yksin, on mukavaa että joku voi vahtia omaa osastoa silloin kun joutuu itse lähtemään johonkin. Paikka on varauksessa taas ensi vuodeksi.

Marraskuussa koittivat Tampereen Käsityömessut. Olimme isommalla porukalla yhteisosastolla uudessa E-hallissa. Yhteisosastolla oleminen helpottaa messuviikonlopun sujumista, mutta omaa tuotemaailmaa on vaikea tuoda pienemmässä tilassa esille. Tein varauksen ensivuodeksi omasta osastosta. Kaikki liikenevä aika piti marraskuussa käyttää tuotevaraston tekemiseen.

Joulukuu eteni tutulla tavalla pitkänä työputkena ilman vapaapäiviä. On omat tuotetilaukset, alihankintatyötä, myymälävuoroja Ateljeekatu shopissa Kehräsaaressa ja tietysti kaikki myyntitapahtumat. Kävin Seinäjoella Rytmikorjaamolla ja ensimmäistä kertaa kaksi päiväissessä Designtorin joulussa Pakkahuoneella. Joululoma alkoi kaksipäiväisten Seinäjoen joulumarkkinoiden jälkeen.

Viime vuoden aikana Nunnun on saanut lisää jälleenmyyjiä ja yhteistyökumppaneita. Kasvatin myös myyntitapahtumien määrää, ja näyttää siltä että kuluvana vuonna niitä tulee läpikäytyä vielä lisää. Aiemmista vuosista oppineena aloitin tuotevaraston valmistuksen ajoissa, joka helpotti loppuvuoden kiirettä. Ensi kuussa Nunnun täyttää kolme vuotta, vaikka ei tunnu siltä että olisin tehnyt tätä jo niin kauan. Taas on nähty yksi vuosi lisää.

Messuilla Seinäjoella.

Viikonlopun messuilta on nyt kotiuduttu. Olin Seinäjoen Käsityömessuilla nyt toista kertaa Nunnun tuotteiden kanssa. Molempina vuosina olen ollut messuihin tyytyväinen. Kävijöitä messuilla kaiken kaikkiaan oli yli 20 000, joka oli 3000 enemmän kuin viime vuonna.

Messut ovat mukava tapahtuma, kun pääosin työskentelee yksin. Siellä tapaa asiakkaita ja muita yrittäjiä. Osa yrittäjistä on ennestään tuttuja, mutta paljon tulee tutustuttua uusiinkin naamoihin. Kokeneempien yrittäjien vinkit ja tiedon muruset ovat aina arvokkaita uudelle tulokkaalle. Lähimmät messunaapurit ovat molempina vuosia olleet loistavaa seuraa. Hauskaa oli myös tavata viime vuonna ostoksia tehneitä asiakkaita uudelleen ja kuulla käyttökokemuksia tuotteista.

Messuille osallistuminen tarkoittaa käytännössä tuotteiden valmistamista suurissa määrissä, ja hullua tavaroiden kuljettamista ympäriinsä. Muistettavia asioita on välillä aivan liikaa, mutta jotenkin sitä kuitenkin saa hoidettua ainakin ne kaikista tärkeimmät asiat. Myyntitapahtumia on monenlaisia, eikä etukäteen voi tietää kuinka kannattavaa tapahtumaan osallistuminen on, tai kuinka paljon tuotteita olisi kannattanut olla mukana. Onneksi Seinäjoelta lähdin laukut huomattavasti kevyempinä kotiin. Seuraavaksi valmistaudun Tampereen Suomen Kädentaidot messuihin.

Kiitos kaikille Nunnun osastolla poikenneille, muille näytteilleasettajille ja järjestäjille! Toivottavasti taas ensi vuonna tavataan.

977 päivää yrittäjyyttä.

Olen ollut yrittäjä 977 päivää. 977 päivää sitten olin aloittamassa Ateljeekatu osuuskunnan jäsenenä, ja pistin pystyyn oman tuotemerkin Nunnun.

Hyvää Yrittäjän päivää muillekki kanssayrittäjille! Päivää olen juhlistanut tekemällä sitä mitä yleensä, töitä.

Tänään olen painanut kangasta, prässännyt, ommellut ja saumuroinut. Pakannut nettikauppatilauksia ja jälleenmyyjien täydennyspaketteja. Laskenut päiviä seuraavaan isoon myyntitapahtumaan. Lähettänyt 5 työhön liittyvää sähköistä viestiä ja saanut 6. Miettinyt pitäisikö tehdä muhkeampia huiveja talveksi.

Eilen kävin aamusta tekemässä asiakkaan hommia ja loppupäivän tein myymälävuoroa. Samalla hoidin osuuskunnan hallitustyöhön liittyä hommia, painoin metritavarakangasta, palvelin asiakkaita. Raahasin pitkin kaupunkia kolmea painoseulaa, sekalaista kokoelmaa työvälineitä, noin litraa painoväriä ja kymmentä metriä kangasta.

Huomisen aloitan joogan alkeiskurssilla. Tiedossa on yksi tapaaminen, ja sitten katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Jos mitään maatajärisyttävää ei tapahdu, kasvatan tuotevarastoa Seinäjoen ja Tampereen käsityömessuja varten.

Tässä työpaikassa on harvoin kahta samanlaista päivää peräkkäin. Täällä olen pomo, siivooja, roudari, tuotantotyöntekijä ja taiteellinen johtaja. Oman 977 päiväni perusteella voin kyllä yrittäjyyttä suositella.

Atomi ja Nunnun.

Ehkä nyt on aikaa avata enemmän Mainostoimisto Atomin ja Nunnun yhteistyötä. Projekti alkoi Atomin ottaessa minuun yhteyttä pyytäen ideoita käsityönä valmistettavaan liikelahjaan. Minusta ajatus yhteistyöstä vaikutti kiinnostavalta ajatukselta, varsinkin kun Atomin väki tuntui arvostavan suomalaista kädentaitoa. Välillä on mukavaa ja jännittävää tarttua uusiin projekteihin, ja tehdä muutakin kuin Nunnun tuotteita.

Atomi lanseerasi facebook-sivuilleen kampanjan, jossa sai äänestää suosikkiaan kahdesta kuosista. Sillä aikaa suunnittelimme ja päätimme lopulliset tuotteet joihin äänestyksen voittanutta kuosia käytettäisiin. Atomi päätyi Nunnun tuotemallistosta entuudestaan tuttuihin tohveleihin ja suureen puuvillapellavaiseen rantapyyhkeeseen, jota pystyisi käyttämäään myös pöytäliinana ja piknik alustana yms. Ilokseni tuotteisiin tuli myös logolaput joiden toisella puolella oli Atomin punainen logo ja toisella puolella Nunnun logo.

Äänestyksen suosikiksi nousi Ilonan suunnittelema Seppele. Käytettävän kuosin ratkettua pystyin aloittamaan painoseulojen valmistuksen ja värien sekoittamisen. Tohveleiden päälliskankaan painaminen oli nopeaa ja yksinkertaista. Pyyhkeiden ei niinkään. Kun pyyhe on 150 cm leveä ja 110 cm pitkä, tulee käytettävästä painoseulasta myös valtava. Minulla on edelleen viha-rakkaus suhde alla näkyvään seulaan, ja taisin nähdä siitä joku yö painajaistakin. Onneksi työ edistyi hitaasti mutta varmasti.

Itsensä haastaminen tekee kuitenkin hyvää. Kun tekee asioita oman mukavuusalueen ulkopuolella, löytää itsestäänkin jotain uutta. Kuten aina, tiukan aikataulun projekteissa sattuu ja tapahtuu, kun ompelukoneet hajoavat ja vakio painoainetoimittajasi on lomalla. Onneksi tekstiilitukun setä oli niin mukava, että kantoi hakemani 100 metrin puuvillapellavapakan, ja auttoi tunkemaan sen pienehköön autoon, vaikka kangaspakka painoi 40 kiloa. Kiitos ja anteeksi.

Muiden viivästyttävien yllätysmomenttien lisäksi pyörähdin Särkyneen Sillan Markkinoilla myyntitelttoineni ja toteutin muitakin nopean aikataulun tilauksia. Yrittäjänä on ihanaa kun työtä riittää, mutta projekteilla ja tilauksilla näyttää olevan tapana ilmaantua yhtä aikaa.

Lopullisiin tuotteisiin olen todella tyytyväinen. Tuotteet ovat kauniita ja käytettäviä. Ja mukavia liikelahjoina annettaviksi. Tämän tyyppisiä projekteja voisin tehdä mielelläni lisääkin.

Hykerrellen.

Nunnun pyyhkeitä.

Tiukka työrupeama on sen verran hellittänyt, että ehdin tännekin kirjoitella. Eilen kalenteri ammotti jo sen verran tyhjänä, että oli aikaa tehdä istutuksia parvekkeelle. (Pitäkää peukkuja mun salaateille.)

Uusimpia tuotteita on nyt lähtenyt mukavasti jälleenmyyjille ympäri Suomea. Myös uusia jälleenmyyjiä on tullut ja tulossa Nunnun tuotteille. Tähän mennessä olen käsitellyt värjäten, painaen, ommellen yms. lähemmäs 40 metriä kankaita uusimpia tuotteita varten. Tuntuu hurjalta määrältä, kun aiemmmat tuotteet ovat tarvinneet pinta-alallisesti niin paljon vähemmän kangasta. Myös pyyhkeiden menekki on yllättänyt niin, että taas pitää tehdä materiaalitilauksia. Vielä pitää toimittaa muutama odottava tilaus ja päivittää uusimpia tuotteita Ateljeekatu shop nettikauppaan, niin olen jo voiton puolella.

Uusia jännittäviä yhteistyökuvioita saattaa olla tuloillaan. Pieni käsityöläinen hykertelee, kun ammattitaitoa ja paikallisuutta arvostetaan niin paljon ettei kaikkea halutakkaan enää tilata mahdollisimman halvalla kaukomailta. Hykerrellen jatkan päivää leukakukkaroiden ja painamisen parissa.

Tammikuussa.

Mitä käsityöläinen tekee tammikuussa joulusesongin ja lomailun jälkeen:

Perkaa laukut
Kaikki joulukuun aikana mukana pyörineet laukut sisältävät ihmeellistä irtaimistoa. Varsinkin kun myyntitapahtumia ja työskentelypaikkoja on ollut useita. Hintalappuja, teippiä, välipalapatukoita, lankarullia, ananassäilyke(?), kryptisiä muistilappuja joista loman jälkeen ei tajua enää mitään ja erinäisiä työssä tarvittavia teräaseita.

Siivoaa työtilaa
Työtila on jopa kaoottisempi kuin laukkujen sisältö. Kaikki on kiireessä jätetty siihen missä on ollut tilaa. Myös laukkujen sisältö pitäisi saada sisällytettyä siistiin työtilaan. Kryptisiä muistilappuja löytyy täältäkin. Siivotessa löytyy ne tavarat joita joulukuussa on etsitty kissojen ja koirien kanssa. Siisteys työtilassa on kausittaista.

Miettii hinnoitteluaan
Arvonlisävero nousi 23 prosentista 24 prosenttiin vuoden alusta. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä että Nunnun tuotteiden hinnat eivät ainakaan toistaiseksi nouse. Katsotaan muuttuuko tilanne myöhemmin.

Suunnittelee uutta
Luonnoksia, kaavoja, protoja, laskelmia, kangas- ja värinäytteitä on ympäriinsä hallittuna ja hallitsemattomana kokonaisuutena. Karsisinko nykyistä valikoimaa? Paljonko uutta otan valikoimaan? Mitä aion oikeasti tehdä vuoden aikana?

Aikatauluttaa
Kalenteri näyttää vielä oudon tyhjältä joulukuun merkintöihin verrattuna. Hiljalleen saa suunniteltua jonkinlaista runkoa koko vuodelle. Yllätyksiä tulee kuitenkin aina. Yhden puhelun perusteella koko runko pistettiin taas uusiksi.

"Harrastaa"
Alkuvuoden hiljaisina hetkinä voi tehdä kaikkea mistä loppuvuoden kiireessä vain haaveili. Nyt olen hetken keskittynyt mattoon. Sidoksena suosikki aaltotoimikas. Kuteena lahjoituksena saatu kude ja värjätyt vanhat lakanat. Räsymatto on loistava tapa kerrättää kuluneet tekstiilit hyötykäyttöön. Välillä tulee mietittyä pitäisikö Nunnun tuotteiden valikoimaan suunnitella jotakin kudottua.

Vuodesta opin ainakin sen, että minun pitäisi uskaltaa tehdä vieläkin suurempi tuotevarasto. Varasto olisi joissain vaiheissa lyhentänyt joulukuun työpäiviä, ja mahdollistanut vapaapäiviä. Mutta tänä vuonna ollaan toivottavasti edellistä viisaampia.

Olin ahkera.

Tekemistä.

Ompelua odottavat.

Ainakin on ollut tekemistä. Joukkoon on tullu uusia jälleenmyyjiä ja aiemmille on valmistettu ja postitettu täydennyksiä ja uusia tuotteita Metsä-kuosilla. Olen käynyt paikallisessa postissa viimeaikoina niin usein, että vaihdamme postin tätien kanssa merkitseviä "tunnen sut" -katseita jo ovella.

Tuotteet valmistuvat pieninä sarjoina, ja olo alkaa olla aika tehokas. Sarjavalmistuksen voisi äkkiseltään kuvitella olevan hyvinkin puuduttavaa, mutta pääsen sentään tekemään kaikkia työvaiheita vaihtelevasti sinkoilematta jatkuvasti ympäri työtilaa. Parasta on kuitenki se, kun saa pakattua valmiin tilauksen postituskuntoon. Paljon arvokasta tuotteiden valmistusaikaa kuluu sähköposteihin vastaamiseen, valokuvaamiseen, kuvanmuokkaukseen, markkinointiin, erilaisiin paperihommiin ja materiaalitilausten hoitamiseen ja noutamiseen. Kaikenlaista pientä ja isoa hommaa joka on vain pakko tehdä, mutta jota ei osannu alkuvaiheessa ajankäyttöä miettiessä kuvitellakaan. Toisaalta, jos ei hoida markkinointia ja muita töitä, ei ole paikkoja joihin tuotteita lähettää :D Kun tekee töitä yksin on oltava aikamoinen moniosaaja, tai ainakin nopea oppimaan.

Pian on taas lisää tekemistä kun Ateljeekatu osuuskunta pakkaa kimpsut ja kampsut ja muuttaa Tampereen Kehräsaareen.

Vuosi täynnä.

Tajusin hetki sitten että olen tehnyt tätä työtä yli vuoden. Jäin miettimään asioita, jotka matkanvarrella ovat auttaneet.

-Hyvät yhteistyökumppanit. Jälleenmyyjät ja muut tärkeät ajan myötä kertyneet yhteistyökumppanit. Kiitos teille.

-Osuuskunta. Vaikka teen tätä työtä pääosin yksin ja itsenäisesti, on mukavaa kuulua johokin yhteisöön. Tekee hyvää välillä lähteä omalta työhuoneelta osuuskunnan yhteisiin tiloihin Hämeenpuistoon myymälään, tai hoitamaan muita osuuskunnan asioita. Muut osuuskuntalaiset ovat niitä tyyppejä, jotka tietävät tämän työn hyvät ja huonot puolet. Moni asia on helpompi tehdä porukalla, kuin yksin.

-Vuoden aikana osallistuin myös Luovien alojen yritysvalmennukseen, mistä löytyi tiukkaa faktaa ja vertaistukea. Katelaskentaa ja liiketoimintasuunnitelmia. Vuosien kokemuksen muovaamia neuvoja ja näkemystä. Teki hyvää joutua miettiä niitä ei niin ruusuisia puolia yrittäjyydestä, ja niihin varautumista.

Paljon on ollut kuitenkin asioita joihin ei löydä valmiita vastauksia mistään, ja on ollut pakko vain kokeilla. Moni juttu on kaduttanut aluksi, mutta myöhemmin osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Ei taida olla yhtä ja oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan jokaisen on löydettävä itselleen sopiva.

Selviydyin ensimmäisestä vuodesta, joten selviydyn varmasti seuraavastakin.

Palautetta.

Kävin Suomen Yrittäjäopiston järjestämässä seminaarissa joka oli tarkoitettu luovien alojen yrittäjille. Siellä tuotteitani oli esillä Tuotetori nimisessä osiossa, jolloin muut yrittäjät saivat antaa niistä palautetta. En osannut odottaa tämän kaltaista post-it lapuilla toteutettavaa arviointia, joten paikalle päästyäni olin hieman kauhuissani asetellessani tuotteeni itseäni huomattavasti kokeneempien yrittäjien tuotteiden viereen.

Olen aika ylikriittinen omaan työnjälkeeni, kuten varmasti kaikki, jotka käsillään töitä tekevät. Joskus tuntuu mahdottomalta tuntea valtavaa onnistumisen iloa, kun aina muka löytää jostain jotain viilattavaa. Jossain vaiheessa pitää päästä liian kriittisyyden yli ja olla tyytyväinen lopputulokseen, jossa muut (kuin tekijä) eivät näe virheitä.

Seminaari oli aiheiltaan kiinnostava ja ajatuksia herättävä. Aika kului nopeasti muihin osallistujiin tutustuessa. Tilaisuuden loputtua kävin hakemassa tuottteeni, ja kertyneet laput, enkä oikein tiennyt mitä palautteilta odottaa. Onnekseni palaute oli positiivista ja rakentavaa. Asioita joita itsekin olen miettinyt tuotteista tuli esille. Laput muistuttavat työhuoneella, että hyvä tulee vaikka aina ei olisikaan niin kriittinen. Tulevia tuotteita suunnitellessa, pidän nämä laput lähellä. Kiitos näistä.

Aloittelijan pohdintaa.

Aloittaessani oman tuotemerkin parissa väkertämisen, oletin asioiden etenevän hitaasti. Olin varsin tietämätön, kuinka paljon aikaa tuotemerkin ja sen tuotteiden luominen vaatii, tai kauanko yhteistyökumppaneiden ja erilaisten verkostojen löytäminen kestää. Todellisuudessa asioita tapahtuukin aika nopealla aikataululla, kunhan tekee töitä sen eteen.

Omalle kohdalleni kävi aikamoinen tuuri, kun varsin tärkeä yhteistyökumppani löytyi jo ennen kuin sellaista osasin etsiä. Niin pienesti aloittavalle tekijälle kuten minä, erilaiset verkostot ovat elintärkeitä. Ateljeekatu osuuskunta on yksi niistä tärkeimmistä.

Alkukankeuden jälkeen alan hahmottamaan, mitä tämä todella vaatii. Yhteistyökumppaneita löytyy hiljalleen lisää, ja uusia tuotteiden myyntikanavia aukeaa. Enää ei tarvitse miettiä mitä viikon aikana tekee. Kalenteri täyttyy sovituista menoista ja tehtävien töiden lista tuntuu pitenevän loputtomasti.

Koko vuoden olen totutellut siihen, että työ oman tuotemerkin kanssa on jotain uutta ja erilaista. Aiempi työelämä on rytmittynyt useimmiten projektien, tai määräaikaisten työsopimuksien mukaan. Aina on ollut jokin tietty päivämäärä jota on ilolla tai kauhulla odottanut. Itse itseni pomona olen kuitenkin luvannut itselleni vakituisen työpaikan, joten vuosi on tuntunut kovin erilaiselta, kun tiedossa ei ole päättymispäivää.

"Riippumatolla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä." -Muumipappa

Parvekeella riippumatto, mutta sisällä pyöritään viivoitin kädessä.

Oma työaikani on nykyään epämääräinen käsite. Enää työ ei ole sitä 8-16 päivää kuten aiemmin, vaan töitä tehdään aina kun sille on aikaa ja inspiraatiota. Työpaikan osoitekin on onneksi sama kuin kotiosoite. Tällainen työkulttuuri mahdollistaa mukavasti erilaisten työkeikkojen ja asioiden hoitamisen vaikka keskellä päivää.

Toisaalta kellon tunteja pitäisi osata käyttää myös vapaa-aikaan. Tekemiseen, tai tekemättömyyteen. Työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti kun työ on juuri sitä mitä haluat tehdä. Kiinnitin juuri Aamulehden keräämät Muumi-sitaatit työpöydän viereiseen seinään muistuttamaan tästä ajankäytön tasapainottelusta.

"Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti."
-Muumimamma

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!"
-Muumipappa

Ammatti.

Työpöydältä.

Kävin perjantaina hakemassa Seinäjoen Osuuspankilla näytillä olleet painokankaani. Kankaat ehtivät roikkua paikallaan useamman vuoden.

Opinnäytetyöpainokankaiden takaisin saaminen, ja muutamissa valmistujais/lakkiaisjuhlissa käyminen viikonloppuna, saivat mielen haikeaksi. Tuntuu että itsekin valmistuin Tekstiiliartesaaniksi vasta hetki sitten, vaikka sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Kurssit ovat vaihtuneet hetkiksi oman työpöydän ääressä. Monta kiinnostavaa projektia takana, ja vielä useampi toivottavasti edessä. Onnea kaikille ammattiin valmistuville.

Ihana/kamala yrittäjyys.

Valmistuin Tekstiiliartesaaniksi 2008 ja suoritin työn ohessa tekstiilialan ammattitutkinnon 2009. Opiskelujen jälkeen oli aika selvää että ainoa työpaikka, missä pystyisin tekemään sitä mitä varten olin opiskellut, olisi luotava itse. Eli ryhdyttävä yrittäjäksi. 

Yrittäjyys tuntuu olevan kauhisteltu asia. Hauduttelin asiaa pitkään. Ajan ja valtavan taustatutkimuksen jälkeen, se ei tuntunutkaan enää niin kamalalta ajatukselta. Vielä kun löysin yritysmuodoksi osuuskunnan, alkoi ajatus tuntua hyvinkin luontevalta.

Lopulta totesin, että eihän sitä kokeilematta voi tietää. Niinpä alkuvuodesta syntyi oma tuotemerkki Nunnun, jolle valmistan sisustus- ja lahjatavaratuotteita.