Kotona työskentelemisen iloja.

Yrittäjyyden ja kotona työskentelemisen hyviä puolia on työajattomuus, tai se että aikataulut voi päättää itse. Aamulla voi esimerkiksi paistaa sämpylöitä. Suosittelen kokeilemaan leivän kylmäkohotusta yön yli jääkaapissa. Taikinaan voi myös laittaa kaikkea jännää, kuten nokkosta ja siemeniä. Kaikkea mitä nyt sattuu kaapista löytämään.

Aloitin työskentelemällä kotona, koska siitä ei tullut aloitusvaiheeseen suuria kuluja. Sittemmin olen huomannut sen sopivan minulle ihan hyvin. Pitää vain pystyä johtamaan itseään sen verran, että tulee oikeasti myös tehtyä niitä työasioita. Tietynlainen tunnollisuus ja ahdistuneisuus tekemättömistä asioista saattavat olla myös hyviä piirteitä. Osuuskunnan henkilöjäsenenä kotona olevan työhuoneen saa vähennettyä henkilökohtaisessa verotuksessaan, mikä on aina plussaa.

Jotta minusta ei tulisi pelkästään kotona kaiken aikansa viettävää mökkihöperöä, käyn myös tekemässä myymälävuoroja Ateljeekatu osuuskuntamme myymälässä Kehräsaaressa. Osuuskunnan tiloissa pystyy myöskin tekemään mukavasti isompia painokangastöitä. Kausittain työ on hyvin liikkuvaista, joten näin tammikuussa on ihan mukava olla välillä kotityöhuoneellakin suunnittelemassa uusia tuotteita, sämpylöitä mutustaen.

Taas yksi vuosi lisää.

Viime vuoden tammikuussa tein jotan tavallisesta poikkeavaa, ja tein kuukauden sijaisuuden kansalaisopistossa pohjanmaalla. Kun kysyttiin, niin ajattelin että miksipä ei. Lasten ja nuorten käsityökoulun ja aikuisten kudontapiirin vetäminen oli mukavaa vaihtelua. Kyseinen paikka on myös ollut suuri vaikutin sille, miksi alalle olen lähtenyt. Samalla kuitenkin oli hoidettava tammikuun Nunnun työt, mutta vähän pienemmällä vaihteella. Tammikuu sisältää myös työhuoneen kaaoksen taltuttamista.

Keittiöpyyhkeet.

Helmi- ja maaliskuussa neuvoteltiin uusista jälleenmyyjistä, ja lähetettiin useampi paketti Nunnun-tuotteita matkaan. Piti myös aloittaa suunnittelu kuluvan vuoden messu- ja myyntitapahtumista. Puhumattakaan uusien tuotteiden suunnittelusta. Protoja, värikokeiluja, materiaalin metsästystä ja hankintoja. Kokeiluja ja lopulta onnistumisia.

Huhtikuussa viriteltiin alkuun Ateljeekatu osuuskunnan yhteistä nettikauppaa. Osallistuin Designtoriin Pakkahuoneella, jossa Nunnun tuubihuivit ja keittiöpyyhkeet pääsivät ensimmäistä kertaa messumyyntiin. Tampereen Taidesuunnistukseen osallistuttiin osuuskunnan voimin.

Toukokuu kului jälleenmyyjien täydennyksien, asiakastöiden ja alihankinnan parissa.

Atomin tohveleita valmistumassa.

Aloitin kesäkuussa yhteisen projektin Mainostoimisto Atomin kanssa. Projekti oli haastava, mutta muistelen sitä lämmöllä. Nunnun tuotteet olivat kesän ajan mukana Suttisen Tilan vinttipuodissa. Yhteistyö lähiruuan ja käsityön välillä toimii mielestäni hienosti. Metsä-laukku ja tohveleita kuvattiin kesäkuun ET-lehteen.

Heinäkuussa Atomin tuotteet valmistuivat. Tein pitkää päivää, sillä osallistuin myös Särkyneen sillan markkinoille Ilmajoella. Pitkiin päiviin vaikuttivat myös takkuavat ompelukoneet, jotka eivät halua tehdä yhteistyötä silloin kun sitä eniten tarvittaisiin.

Aamulehti.

Tapahtumien yönä elokuussa olin mukana Verkarannan Käsityöläisten torilla. Elokuussa oli myös Design On Tampereen järjestämä Designtori. Tällä kertaa uudessa paikassa Sorin aukiolla. Nunnun Metsä-kuosiset leukakukkarot pääsivät näkyville Aamulehdessä.

Syyskuussa alkoi tuotevaraston kasvatus loppuvuotta varten. Aloitin myös joogan, jolla käsityöläisyyden mukana tulleet selkä ja niska jumit hieman helpottivat. Sain uuden tuttavan japanista, jonka kanssa virittelen yhteistyötä. Allekirjoitin myös oppisopimuspaperit. Oppisopimuskoulutuksen aikana kehitän omaa yritystäni omassa yrityksessäni. 

Seinäjoelta.

Seinäjoen Käsityömessut olivat heti lokakuun alussa. Ne ovat tapahtuma mitä odotan. Tälläkin kertaa vieressäni oli sama taidekeramiikan tekijä, jonka kanssa aika kuluu mukavasti pitkinä messupäivinä. Kun messuja kiertää yksin, on mukavaa että joku voi vahtia omaa osastoa silloin kun joutuu itse lähtemään johonkin. Paikka on varauksessa taas ensi vuodeksi.

Marraskuussa koittivat Tampereen Käsityömessut. Olimme isommalla porukalla yhteisosastolla uudessa E-hallissa. Yhteisosastolla oleminen helpottaa messuviikonlopun sujumista, mutta omaa tuotemaailmaa on vaikea tuoda pienemmässä tilassa esille. Tein varauksen ensivuodeksi omasta osastosta. Kaikki liikenevä aika piti marraskuussa käyttää tuotevaraston tekemiseen.

Joulukuu eteni tutulla tavalla pitkänä työputkena ilman vapaapäiviä. On omat tuotetilaukset, alihankintatyötä, myymälävuoroja Ateljeekatu shopissa Kehräsaaressa ja tietysti kaikki myyntitapahtumat. Kävin Seinäjoella Rytmikorjaamolla ja ensimmäistä kertaa kaksi päiväissessä Designtorin joulussa Pakkahuoneella. Joululoma alkoi kaksipäiväisten Seinäjoen joulumarkkinoiden jälkeen.

Viime vuoden aikana Nunnun on saanut lisää jälleenmyyjiä ja yhteistyökumppaneita. Kasvatin myös myyntitapahtumien määrää, ja näyttää siltä että kuluvana vuonna niitä tulee läpikäytyä vielä lisää. Aiemmista vuosista oppineena aloitin tuotevaraston valmistuksen ajoissa, joka helpotti loppuvuoden kiirettä. Ensi kuussa Nunnun täyttää kolme vuotta, vaikka ei tunnu siltä että olisin tehnyt tätä jo niin kauan. Taas on nähty yksi vuosi lisää.

Messuilla Seinäjoella.

Viikonlopun messuilta on nyt kotiuduttu. Olin Seinäjoen Käsityömessuilla nyt toista kertaa Nunnun tuotteiden kanssa. Molempina vuosina olen ollut messuihin tyytyväinen. Kävijöitä messuilla kaiken kaikkiaan oli yli 20 000, joka oli 3000 enemmän kuin viime vuonna.

Messut ovat mukava tapahtuma, kun pääosin työskentelee yksin. Siellä tapaa asiakkaita ja muita yrittäjiä. Osa yrittäjistä on ennestään tuttuja, mutta paljon tulee tutustuttua uusiinkin naamoihin. Kokeneempien yrittäjien vinkit ja tiedon muruset ovat aina arvokkaita uudelle tulokkaalle. Lähimmät messunaapurit ovat molempina vuosia olleet loistavaa seuraa. Hauskaa oli myös tavata viime vuonna ostoksia tehneitä asiakkaita uudelleen ja kuulla käyttökokemuksia tuotteista.

Messuille osallistuminen tarkoittaa käytännössä tuotteiden valmistamista suurissa määrissä, ja hullua tavaroiden kuljettamista ympäriinsä. Muistettavia asioita on välillä aivan liikaa, mutta jotenkin sitä kuitenkin saa hoidettua ainakin ne kaikista tärkeimmät asiat. Myyntitapahtumia on monenlaisia, eikä etukäteen voi tietää kuinka kannattavaa tapahtumaan osallistuminen on, tai kuinka paljon tuotteita olisi kannattanut olla mukana. Onneksi Seinäjoelta lähdin laukut huomattavasti kevyempinä kotiin. Seuraavaksi valmistaudun Tampereen Suomen Kädentaidot messuihin.

Kiitos kaikille Nunnun osastolla poikenneille, muille näytteilleasettajille ja järjestäjille! Toivottavasti taas ensi vuonna tavataan.

977 päivää yrittäjyyttä.

Olen ollut yrittäjä 977 päivää. 977 päivää sitten olin aloittamassa Ateljeekatu osuuskunnan jäsenenä, ja pistin pystyyn oman tuotemerkin Nunnun.

Hyvää Yrittäjän päivää muillekki kanssayrittäjille! Päivää olen juhlistanut tekemällä sitä mitä yleensä, töitä.

Tänään olen painanut kangasta, prässännyt, ommellut ja saumuroinut. Pakannut nettikauppatilauksia ja jälleenmyyjien täydennyspaketteja. Laskenut päiviä seuraavaan isoon myyntitapahtumaan. Lähettänyt 5 työhön liittyvää sähköistä viestiä ja saanut 6. Miettinyt pitäisikö tehdä muhkeampia huiveja talveksi.

Eilen kävin aamusta tekemässä asiakkaan hommia ja loppupäivän tein myymälävuoroa. Samalla hoidin osuuskunnan hallitustyöhön liittyä hommia, painoin metritavarakangasta, palvelin asiakkaita. Raahasin pitkin kaupunkia kolmea painoseulaa, sekalaista kokoelmaa työvälineitä, noin litraa painoväriä ja kymmentä metriä kangasta.

Huomisen aloitan joogan alkeiskurssilla. Tiedossa on yksi tapaaminen, ja sitten katsotaan mitä päivä tuo tullessaan. Jos mitään maatajärisyttävää ei tapahdu, kasvatan tuotevarastoa Seinäjoen ja Tampereen käsityömessuja varten.

Tässä työpaikassa on harvoin kahta samanlaista päivää peräkkäin. Täällä olen pomo, siivooja, roudari, tuotantotyöntekijä ja taiteellinen johtaja. Oman 977 päiväni perusteella voin kyllä yrittäjyyttä suositella.

Atomi ja Nunnun.

Ehkä nyt on aikaa avata enemmän Mainostoimisto Atomin ja Nunnun yhteistyötä. Projekti alkoi Atomin ottaessa minuun yhteyttä pyytäen ideoita käsityönä valmistettavaan liikelahjaan. Minusta ajatus yhteistyöstä vaikutti kiinnostavalta ajatukselta, varsinkin kun Atomin väki tuntui arvostavan suomalaista kädentaitoa. Välillä on mukavaa ja jännittävää tarttua uusiin projekteihin, ja tehdä muutakin kuin Nunnun tuotteita.

Atomi lanseerasi facebook-sivuilleen kampanjan, jossa sai äänestää suosikkiaan kahdesta kuosista. Sillä aikaa suunnittelimme ja päätimme lopulliset tuotteet joihin äänestyksen voittanutta kuosia käytettäisiin. Atomi päätyi Nunnun tuotemallistosta entuudestaan tuttuihin tohveleihin ja suureen puuvillapellavaiseen rantapyyhkeeseen, jota pystyisi käyttämäään myös pöytäliinana ja piknik alustana yms. Ilokseni tuotteisiin tuli myös logolaput joiden toisella puolella oli Atomin punainen logo ja toisella puolella Nunnun logo.

Äänestyksen suosikiksi nousi Ilonan suunnittelema Seppele. Käytettävän kuosin ratkettua pystyin aloittamaan painoseulojen valmistuksen ja värien sekoittamisen. Tohveleiden päälliskankaan painaminen oli nopeaa ja yksinkertaista. Pyyhkeiden ei niinkään. Kun pyyhe on 150 cm leveä ja 110 cm pitkä, tulee käytettävästä painoseulasta myös valtava. Minulla on edelleen viha-rakkaus suhde alla näkyvään seulaan, ja taisin nähdä siitä joku yö painajaistakin. Onneksi työ edistyi hitaasti mutta varmasti.

Itsensä haastaminen tekee kuitenkin hyvää. Kun tekee asioita oman mukavuusalueen ulkopuolella, löytää itsestäänkin jotain uutta. Kuten aina, tiukan aikataulun projekteissa sattuu ja tapahtuu, kun ompelukoneet hajoavat ja vakio painoainetoimittajasi on lomalla. Onneksi tekstiilitukun setä oli niin mukava, että kantoi hakemani 100 metrin puuvillapellavapakan, ja auttoi tunkemaan sen pienehköön autoon, vaikka kangaspakka painoi 40 kiloa. Kiitos ja anteeksi.

Muiden viivästyttävien yllätysmomenttien lisäksi pyörähdin Särkyneen Sillan Markkinoilla myyntitelttoineni ja toteutin muitakin nopean aikataulun tilauksia. Yrittäjänä on ihanaa kun työtä riittää, mutta projekteilla ja tilauksilla näyttää olevan tapana ilmaantua yhtä aikaa.

Lopullisiin tuotteisiin olen todella tyytyväinen. Tuotteet ovat kauniita ja käytettäviä. Ja mukavia liikelahjoina annettaviksi. Tämän tyyppisiä projekteja voisin tehdä mielelläni lisääkin.

Varastoa.

Olen koittanut päästä taas normaaliin työrytmiin hektisen jakson jälkeen. Harhaudun kuitenkin hyvin helposti tekemään muuta kuin niitä töitä. Nyt pitäisi tehdä varastoa joulun sesonkia varten edellisestä vuodesta oppineena, ja vielä muutamaa muuta projektia varten.

On vaikea arvioida eri tuotteiden menekkiä, joten olen välttänyt aiemmin suuren varaston pitämistä. Suuressa varastossa on kuitenkin paljon rahaa ja työtä kiinni. Seinäjoen käsityömessuille koitin varata mukaan tuotteita aiempien myyntitapahtumien perusteella. Arviot kuitenkin pettivät kun tuotteita meni jo kolmipäiväisen tapahtuman ensimmäisenä päivänä yllättävän paljon, ja osa värivaihtoehdoista pääsi loppumaan. Ainakin kotimatkalle oli reilusti vähemmän tavaraa kannettavaksi, mutta tuotteita olisi parempi olla liikaa, kuin myydä osittain ei oota.

Aiemmin olen valmistanut tuotteita jälleenmyyjien tilausten mukaan, ja arvioiden eri myyntitapahtumia varten. Varastoa minulla on ollut lähinnä Ateljeekadun myymälässä Kehräsaaressa, josta olen käynyt hakemassa sitten tarvittaessa yksittäisiä tuotteita. Nyt kun Nunnun on ollut pystyssä lähemmäs toista vuotta, alkaa muodostua jonkinlainen käsitys parhaista hittituotteista. Nyt pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni sateisen syksyn keskellä, että tuotteet tulevat varastoon valmiiksi.