lauantai 24. lokakuuta 2015

Messumeininkejä Seinäjoella.

Heijastin tehdas sohvalla.
Messuille osallistuminen on aina oma prosessinsa. Ikinä en tunnu olevan tarpeeksi ajoissa tuotteiden kanssa, tai sitten ennen messuja tulee jälleenmyyjien tilauksia, jotka kutistavat tuotevarastoa. Sitten tuotteita valmistetaan kahdessa vuorossa (yhdellä yrittäjällä) iltamyöhään että on jotain myytävääkin. Samoin flyereiden vähyyden huomaa aina viikkoa ennen messuja. Onneksi painot tapaavat olla nopeita ja suopeita pikatilaajalle.

Osasto odottaa rakentajaa.
Rakennusvaihe on oikea kassialmojen kansanvaellus. Pitkin messuhallia kulkee kasseja, nyssyköitä ja laatikoita kuljettavia ihmisiä. Fiksuimmat ovat panostaneet nokkakärryihin ja laatikoihin (nyt myös minä). Osastot näyttävän aika ankeilta kehikoilta ennen kuin näytteilleasettajat alkavat rakentamaan osastojaan. Meillä Käsityökorttelin yrittäjillä oli Seinäjoen Käsityömessuilla lähellä lavaa oma Käsityökortteli alue. Mukavaa kun tunsi kaikki naapurinsa.

Evästä.

Messuosaston saan yleensä kasaan tunnissa tai parissa. Yleensä olen jo suunnitellut etukäteen miten rakennan osaston. Seinäjoen Käsityömessujen rakennuspäivä oli kuitenkin pitkä. Välillä kokoustettiin ja perustettiin Suomen käsityöyrittäjät SKYT ry. Välillä iski NK(nälkäkiukku) kun Areenan ravintola ei ollutkaan auki. Onneksi evästä löytyi toisaalta. Hehkeästi nautin sen Areenan lattialla omalla osastolla istuen.

Seinäjoen messuilla on aina hirveästi tuttuja. Entisiä koulukavereita, opettajia, tuttuja yrittäjiä, uusia tuttuja yrittäjiä, jälleenmyyjiä, materiaalitoimittajia, toimittajia(jeejee!) ja muita tärkeitä yhteistyökumppaneita. Mukava nähdä kaikkia. Tänä vuonna otin oman osaston, ja haikein mielen jätin edellisten vuosien pöytäpaikkani, ja sen erinomaiset naapurit. Tuotevalikoiman kasvaessa pöytäpaikka alkoi jäädä pieneksi.
Valmis osasto.
Ennen Seinäjoen Käsityömessuja ehdin viimeinkin tekemään itselleni kaksi banneria osaston otsalautoihin. Nyt ainakin erottaa ja löytää Nunnun osaston messuilta paremmin. Tainnut olla jo pari vuotta loputtomalla TO DO -listalla.

Launtaina Nunnun osastolla kävi Ilkan toimittaja ja valokuvaaja haastattelemassa sunnuntain lehteen otsikolla "Käsityöläinen työllistyy yrittäjänä". "Käsityönä kotimaassa valmistetut designtuotteet ovat vähän niin kuin tekstiilialan luomuruokaa"-Annukka Mäkelä. Sanoin kyllä lähiruokaa, but you get my point. Sunnuntaina ja maanantaina Ilmajoki-lehden Sari Haapala teki juttua kotipaikkakunnan Ilmajoen paikallislehteen. Erinomainen pressi viikonloppu siis.

Lauantaina oli myyjätärkin vielä intopinkeenä. Lauralle kiitos kuvasta.
Kiitos asiakkaille, kanssa yrittäjille ja messukävijöille hyvästä viikonlopusta. Pytingille kiitos hyvin sujuneista messujärjestelyistä ja Käsityökortteli yhteistyöstä. Ensi vuonna nähdään taas.

Messujen purkukaaos. Tavarakasoja, pakettiautoja ja purkajia kaikkialla.