"Riippumatolla ei ole sijaa velvollisuudentuntoisessa elämässä." -Muumipappa

Parvekeella riippumatto, mutta sisällä pyöritään viivoitin kädessä.

Oma työaikani on nykyään epämääräinen käsite. Enää työ ei ole sitä 8-16 päivää kuten aiemmin, vaan töitä tehdään aina kun sille on aikaa ja inspiraatiota. Työpaikan osoitekin on onneksi sama kuin kotiosoite. Tällainen työkulttuuri mahdollistaa mukavasti erilaisten työkeikkojen ja asioiden hoitamisen vaikka keskellä päivää.

Toisaalta kellon tunteja pitäisi osata käyttää myös vapaa-aikaan. Tekemiseen, tai tekemättömyyteen. Työ- ja vapaa-ajan raja hämärtyy helposti kun työ on juuri sitä mitä haluat tehdä. Kiinnitin juuri Aamulehden keräämät Muumi-sitaatit työpöydän viereiseen seinään muistuttamaan tästä ajankäytön tasapainottelusta.

"Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti."
-Muumimamma

"Takaisin luontoon. Elämme vain kerran. Hiiteen velvollisuudet!"
-Muumipappa

Naamakirjailua.

Nyt löytyy Nunnun myös facebookista. Oikeasta sivupalkista löytyy myös tykkäämis nappi. Olin aluksi ehkä vähän järkyttynyt kuinka nopealla tahdilla tykkääjiä alkoi kertyä. Kiitos kaikille, nyt on hyvä mieli pienellä käsityöläisellä.

Esitteet pääsevät nyt tositoimiin kun jälleenmyyjien etsintä pyörähtää toden teolla käyntiin.

Edes vähän edistystä.

Viime viikot ovat olleet niin silkkipainotyöskentelyn täyteisiä, ettei asiat oman Nunnun-tuotemerkin saralla ole oikein tuntuneet edistyvän. Vihdoin sain osan urakasta valmiiksi tuote-esitteiden muotoon. Kuvia klikkaamalla, ne muuttuvat suuremmiksi.

Monta iltaa (ja välillä vähän yötäkin) on kulunut valokuvatessa, kuvia muokatessa ja koneella istuessa. Toki ennen tätä piti tietysti suunnitella ja valmistaa kaikki tuotteet.

Saa nähdä kuinka paljon virheitä löydän, kun seuraavan kerran käyn näitä läpi. Kun liikaa tuijottaa omaa työtään, tuntuu että sokaistuu omille virheilleen :D Saa kommentoida vapaasti jos löytyy jotain kummallisuuksia. Viimeistelyjä vaille valmiit.

Piristys.

Motivaatio eväät. Muffinssi ja jääkahvi.

Jostain se aina vain tulee. Positiivinen kannustava palaute. Hetkellä jolloin tekeminen alkaa olla lähinnä pakkopullaa, se loikkaa tielle ja pelastaa koko viikon.

Vastavärejä

Hauskaa etsiä ja löytää samankaltaisuuksia erilaisista paikoista. Niin kotoinen värimaailma.

Punatiiltä ja punamultaa yhdistettynä vihreään.

Kokeiluja ja fiilistelyjä.

Klilkkaa suuremmaksi.

Tuli tarve toteuttaa itseään kankaalle vehnäjauhoilla, kun oma Nunnun tuoteprojekti nytkähti taas hieman lähemmäs valmista. Samalla tuli fiilisteltyä niitä kahdeksaa vuotta jotka vietin Ilmajoki-opiston Lasten ja nuorten taiteen perusopetuksen käsityökoulussa. Aikakausi joka varsin vahvasti vaikutti omaan alan valintaani. Sinä aikana tuli kokeiltua laajalla skaalalla erilaisia tekniikoita (kuten vehnäjauhoja kankaalla), kohdattua eri kädentaitoalojen ammattilaisia, tutustuttua kulttuureihin ja opittu soveltamaan niitä. Välillä naurattaa omat kymmenvuotiaana tehdyt työt, mutta olen iloinen että pienestä askartelijasta kasvoikin käsityöläinen.

Ammatti.

Työpöydältä.

Kävin perjantaina hakemassa Seinäjoen Osuuspankilla näytillä olleet painokankaani. Kankaat ehtivät roikkua paikallaan useamman vuoden.

Opinnäytetyöpainokankaiden takaisin saaminen, ja muutamissa valmistujais/lakkiaisjuhlissa käyminen viikonloppuna, saivat mielen haikeaksi. Tuntuu että itsekin valmistuin Tekstiiliartesaaniksi vasta hetki sitten, vaikka sen jälkeen on tapahtunut paljon.

Kurssit ovat vaihtuneet hetkiksi oman työpöydän ääressä. Monta kiinnostavaa projektia takana, ja vielä useampi toivottavasti edessä. Onnea kaikille ammattiin valmistuville.